sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Schorschbrau Schorschbock 13%


Schorschbrau tekee nimellä Schorschbock oluita, joidenka vahvuus vaihtelee kolmestatoista aina viiteenkymmeneen seitsemään (57), joka on ilmeisesti tämänhetkinen maailmanennätys. Kaikki nämä oluet ovat luonnollisesti jäätislattuja ja kantaolut on oletettavasti sama tumma Bock. Huomattavaa on että panimo ei tee muita oluita vaan on täysin keskittynyt näihin erityisvahvoihin.
Joitain vuosia takaperin Skotlannin Brewdogilla ja Baijerin Schorschbraulla oli viihdyttävää kisailua, sillä kumpikin panimo piti vuorollaan hallussa maailman vahmimman oluen valmistajan titteliä. Kisaan lähdettiin tosissaan sieltä 30% kieppeiltä ja tätä nykyä Brewdogin vahvin olut on End of the World 55% vahvuudellaan johon Baijerissa vastattiin 57% vahvuisella Bockilla.
Menetelmässä ei sinällään ole mitään vikaa mutta äärimmäisyyksiin vietynä oluet ovat melkoisia mallasliköörejä, sillä sokerit ja alkoholi pysyvät veden jäädessä. Brewdogin supervahvaa Sink the Bismark! "IPAA" olen maistanut ja melkoista tiivistettä se oli. Vaikea tosin verrata "normaaliin" olueen, kyseessä on kuitenkin niin eri tuote.
Tämä 13% on jo todella makea, ja hieman alkoholinen. Panimon suositus on nauttia tämä jääkylmänä joka hieman auttaa makeuden hallinnassa. Toki myös muut maut ja aromit jäävät helposti taka-alalle, mutta tässä oluen lämmetessä se varmasti avautuu monellakin tasolla. Pelkään kyllä alkoholin nousevan turhan dominoivaksi, toisin kun eilisen Aventinuksen kohdalla, joka piti hyvin tasapainonsa loppuun asti.
13 % tietysti tuntuu muutenkin kun maussa. Posket näin jouluaaton tunnelmaan sopivasti punottavat ja tietysti ajatus mukavasti lähtee kulkemaan. Tämä kun on olutta, niin tätä on muuten vaikea juoda kuten viiniä sivistyneesti siemaillen. Olutta otetaan kulaus ja sen jälkeen toinen kunnes tuoppi on tyhjä. Sitten mietitään otetaanko toinen. 13% oluella harvemmin tulee montaa juotua putkeen.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Schneider Weisse x2


Baijerin voimaa saksalaisen olutperinteen aisankantajana ei voi liikaa korostaa. Omasta arvostaaan hyvin tarkkoja baijerilaisia panimoita edustaa esimerkillisesti Schneider Weisse, joka on tuottanut Kelheimissa sijaisevassa perhepanimossaan erityisesti vehnäoluita vuodesta jo 1872. Schneider Weisse on hieno panimo jonka koko tuotanto on kelvollista ja hyvälaatuista, eikä siis ihme että se on päässyt myös 2017 joulukalenteriin nyt jo kolmatta kertaa. 

Tämän päivän olutkalenterista löytyi aatonaaton kunniaksi kaksi Schneider Weissen herkullisinta tuotosta eli Tap 6, joka luokitukseltaan on vanhin baijerilainen vehnädoppelbock sekä Aventinus Eisbock, joka nimensä mukaisesti on valmistettu jäädyttämällä.

Tap 6 on maultaan ja 8,2 %  alkoholipitoisuudellaan lähempänä perinteisiä Bock-oluita, kun taas Eisbock makeudellaan ja vahvuudellaan on mainio valinta joulun jälkiruokaolueksi. 


perjantai 22. joulukuuta 2017

Fräulein Brauer Terminator Triplebock

I am a textblock. Sanoi Fräulein Brauerin kotisivut. No, panimo sijaitsee/sijaitsi joka tapauksessa Berliinissä, joka olutmielessä on kuin toisesta ulottuvuudesta. Berliiniläiset nimittäin ovat omaksuneet tai kehittäneet hipsteröinnin jaloa taitoa vähän joka osa-alueella. Pienet käsityöpanimot luonollisesti kuuluvat tähän osastoon. Tähän kuuluu myös tietynlainen turbulenssi, panimoita kun syntyy hyvää vauhtia, toiset myös laittavat hanskat tiskiin. Facebookista luin että Fräulein Brauerkin on tätä nykyä kiinni, syytä en tiedä, mutta jotain toiveita toiminnan aloittamiselle on asetettu tulevalle keväälle. Tämä tieto jossain määrin selittää kotisivujen puutteita. Toivomme kuitenkin menestystä!



Oluen laadusta homma tuskin on jäänyt kiinni. Tämä Bockien raskassarjalainen on nimittäin varsin laadukas tuote. Jopa Triplebockiksi nimetty olut on numerojenkin perusteella tuhtia tavaraa: kantavierre 21.9 ja alkoholia mukavat 10.4%. Hienosti on kuitenkin tasapainossa tämäkin. Ja craft- skenen mukaisesti humalaakin on käytetty, sitruksen aromeita on selvästi aistittavissa, vaikka tämäkin on pullossa ollut jo helmikuusta lähtien.
Alkoholi lämmittää, mutta ei ole mitenkään liioitellun vahvasti esillä. Makumaailma on hyvin puhdas, virhemakuja ei ole. Karamellia, vaniljaa ja jotain puumaista on aistittavissa humalan hedelmäisyyden ja pienen yrttisyyden ohella.


Tämän oluen saimme tuliaisena berliiniläisiltä vierailtamme. Kiitokset vielä tätäkin kautta!

torstai 21. joulukuuta 2017

Gold Ochsen Saphir Bourbon Bock


Gold Ochsenin isommassa pullossa oleva Bock taitaakin olla pohjimmiltaan samaa tavaraa kuin eilinen August's Bock. Toki tässä versiossa jo nimessäkin mainittu Bourbon viittaa tynnyrikypsytykseen. Toisin kun parissa muussa hiljattain juodussa puutynnyrissä kypsyneessä Bockissa tämä ei ole mainittavasti muuttunut. Tuoksussa on kyllä pientä vaniljanvivahdetta joka ehkä tulee viskitynnyristä. Olut on viime vuodelta, sillä tämä on panimon vuosikertasarjan olut vuodelle 2016. Tämä saattaa siis olla hivenen vanhempi kuin eilen juotu perusversio. Aromit ovat hyvin samanlaiset, mutta tuntumaltaan tämä on hieman pehmeämpi, ikäänkuin hiilihappo olisi paremmin liuennut. Vaahto pysyy myös Bockiksi todella hyvin ja on kaunista. Vaikka olut on vanhempi ja ainakin jonkin aikaa tynnyrissäkin ollut ovat humalan aromit hyvin säästyneet.
Varsinaista suurempaa etua en kyllä perusversioon huomaa, mutta ei tämä huonompikaan ole, paitsi hinta-laatu- suhteeltaan. Perusversiota saa 4-päkin 6 eurolla, mutta tämä pahvilaatikkoon pakattu samppanjapullo maksoi viitisentoista euroa.

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Gold Ochsen August’s Bock

Gold Ochsen, Ulmin ylpeys ei varmasti jää huomaamatta. Tämä panimo mainostaa muun muassa paikallisbussien kyljessä, sponsoroi melkein jokaista paikkakunnan urheiluseuraa ja olipa tyttären Kindergarteniin jostain askartelutarvikkeiksi löytynyt kauniita(käyttämättömiä) härkäkuvioituja kruunukorkkeja.
Panimon myydyin tuote on Original, hyvin pehmeä ja erittäin miedosti humaloitu(jossain näin lukeman 12IBU) Helles. Panimo jopa mainosti, ainakin jossain vaiheessa, lauseella "Das weniger Herbe", vähemmän yrttiä.


Tuota Originalia, sekä myös perusvehnää saa oikeastaan joka puolelta. Ja eihän siinä mitään kummempaa vikaa ole. Gold Ochsenilla on Originalin lisäksi Pils, Spezial, tumma ja vaalea Kellerbier sekä viisi vehnäolutta(Hefeweizen, Dunkles Weizen, Leichtes Weizen, Kristallweizen ja Urtyp). Näiden lisäksi on Radlereita eri oluista, alkoholittomia versioita sekä nuorisobrändi Oxx.

Ja sitten on tämä August's Bock. Kuten Bockit yleensä, tämäkin on kausituote. Lisäksi kyseessä on varsin tuore tuote, montaa vuotta tätä ei ole vielä kaupoista saanut.
Kantavierre ei ole Doppelbockin tasolla, vain 16.7%. Eipä enempää kyllä kaipaisikaan, sillä tasapaino on nyt varsin hyvä. Mallaspohja on aika vaalea, olut on väriltään Bockien keskivaiheilta, sellainen meripihkan värinen. Etiketti kertoo että on käytetty neljää eri mallasta ja aromihumalaa Tettangista. Kotisivut  avaavat asiaa vähän lisää. Maltaiksi on mainittu Pilsner, Münchener, CaraPils ja Abbey. Viimeksimainittu ei heti tulisi mieleen Bockissa mutta jotain sellaista mukavan karamellista tässä oluessa on, mikä varmaankin on tuosta peräisin.
Humalointikin on ihailtavan monipuolista. Jo kaataessa tuoksu paljastaa että tällä osa-alueella ollaan oltu rohkeasti liikkeellä. Jopa pientä sitrusta on havaittavissa. Humalat ovat kaikki saksalaisia, Tettanger, Hersbrucker ja Saphir, mutta twistiä on haettu Whirpool-humaloinnilla.

Ehkäpä Whirpool on perua Amerikasta, sillä mukavasti tämä on yhteistyöolut Minnesotassa New Ulmissa sijaitsevan August Schell Brewing Co:n kanssa. Yhteistyökuvioita ei enempää avata kummankaan panimon kotisivuilla, mutta Ulmin(Saksan) paikallislehdestä löytyy vielä artikkeli vuodelta 2013 jolloin olut tuli ensimmäisen kerran tuotantoon. Tarkoituksena oli ilmeisesti tehdä yksi rajoitettu erä kummallakin panimolla samalla reseptillä, mutta kotimaan raaka-aineita käyttäen. Schellin valikoimista tämä on poistunut, mutta onneksi täällä Ulmissa tätä on sittemmin saanut joka vuosi! Muistelisin kyllä että alkuvuosina humalointi olisi ollut vielä raikkaampaa..

tiistai 19. joulukuuta 2017

Erdinger Pikantus


Erdinger Pikantus on tumma Weizenbock. Sahtimainen, vähän hiivainen. Valitettavasti tämä ei sovellu varastoitavaksi ja maistettu pullo olikin jo kesällä parasta ennen- päivänsä nähnyt. Piti oikein näin jälkikäteen tarkistaa kun mietin miksi tämä tuoreena tynnyristä niin mainio olut oli nyt vähän mitäänsanomattoman tunkkainen.

Ari Turunen kirjoittaa kirjassaan Humalan henki, Eli juomatapojen tarina, muun muassa suomalaisista pikkujouluista. Kuten esikuvissaan keskieurooppalaisissa karnevaalijuhlissa, joita myöskin vietetään ennen suurta kirkollista juhlaa(pääsiäistä edeltävää paastoa), on pikkujouluissa myöskin sallittua juoda itsensä änkyräkänniin ja olla rentoutuneesti hölmö. Pikkujouluissa jopa odotetaan, Turusen mukaan, osallistujien juovan runsaasti alkoholia ja olevan vapautuneita.
Karnevaalijuhliin kuuluu oleellisena osana valtaapitävien ivaaminen ja vallitsevien valtarakenteiden kääntäminen ympäri. Oleellisena osana on myös kaikkien osallistuminen arvoon ja titteliin katsomatta. Eliitti ikäänkuin laskeutuu kansansa joukkoon ollen, mutta vain juhlan ajan, tasavertainen osa kansaa.
Suomen suurin sirkus, eduskunta, on ottanut ilmeisesti nämä kuvaukset vähän liiankin kirjaimellisesti, vaikkakin pitää ihailla tätä omistautumista juhlimisen rankkaan velvollisuuteen.

maanantai 18. joulukuuta 2017

Weihenstephaner Korbinian

Weihenstephanin panimo on väitetysti maailman vanhin toiminnassa oleva panimo. Paikalla on ollut luostari oluineen jo 1300- luvulla. Nykyisin panimo on Baijerin osavaltion omistuksessa ja tuotannoltaan varsin mittava laitos. Samalla alueella sijaitsee myös yliopisto josta valmistuu muun muassa panimomestareita.
Panimon yhteydessä on olutkauppa ja hyvää perusbaijerilaista sapuskaa tarjoava majatalo komeine puitteineen. Panimo sijaitsee Freisingissa. Samassa kaupungissa sijaitsee myös Münchenin lentokenttä. Autolla panimolta kentälle on noin vartin ajomatka, eli jos satutte tuonnepäin autolla ja aikaa on lennon jälkeen tai sitä ennen niin kannattaa käydä.

Pyhä Korbinius oli katolinen piispa joka perusti Freisingiin benediktiiniläisluostarin 700-luvulla. Tästä tapahtumasta alkoi Freisingin kaupungin tunnettu historia. Freising oli alueen arkkihiippakunnan pääkaupunki aina 1800-luvulle asti jolloin piispanistuin jaettiin Münchenin kanssa. Nykyäänkin hiippakunnassa on kaksi katedraalia: Freisingin Mariendom ja Münchein Fraunekirche.
Korbiniuksen symboli on karhu, joka myös oluen etiketissä on hyvin esillä. Tarinan mukaan Korbiniuksen ollessa matkalla Roomaan hyökkäsi karhu hänen kimppuunsa ja tappoi kirkonmiehen muulin. Tästä harmistuneena Korbinius (kylmän rauhallisesti) komensi karhua kantamaan tavaransa lopun matkaa, johon villieläimen ei kait ollut kuin suostuttava.