sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Schorschbrau Schorschbock 13%


Schorschbrau tekee nimellä Schorschbock oluita, joidenka vahvuus vaihtelee kolmestatoista aina viiteenkymmeneen seitsemään (57), joka on ilmeisesti tämänhetkinen maailmanennätys. Kaikki nämä oluet ovat luonnollisesti jäätislattuja ja kantaolut on oletettavasti sama tumma Bock. Huomattavaa on että panimo ei tee muita oluita vaan on täysin keskittynyt näihin erityisvahvoihin.
Joitain vuosia takaperin Skotlannin Brewdogilla ja Baijerin Schorschbraulla oli viihdyttävää kisailua, sillä kumpikin panimo piti vuorollaan hallussa maailman vahmimman oluen valmistajan titteliä. Kisaan lähdettiin tosissaan sieltä 30% kieppeiltä ja tätä nykyä Brewdogin vahvin olut on End of the World 55% vahvuudellaan johon Baijerissa vastattiin 57% vahvuisella Bockilla.
Menetelmässä ei sinällään ole mitään vikaa mutta äärimmäisyyksiin vietynä oluet ovat melkoisia mallasliköörejä, sillä sokerit ja alkoholi pysyvät veden jäädessä. Brewdogin supervahvaa Sink the Bismark! "IPAA" olen maistanut ja melkoista tiivistettä se oli. Vaikea tosin verrata "normaaliin" olueen, kyseessä on kuitenkin niin eri tuote.
Tämä 13% on jo todella makea, ja hieman alkoholinen. Panimon suositus on nauttia tämä jääkylmänä joka hieman auttaa makeuden hallinnassa. Toki myös muut maut ja aromit jäävät helposti taka-alalle, mutta tässä oluen lämmetessä se varmasti avautuu monellakin tasolla. Pelkään kyllä alkoholin nousevan turhan dominoivaksi, toisin kun eilisen Aventinuksen kohdalla, joka piti hyvin tasapainonsa loppuun asti.
13 % tietysti tuntuu muutenkin kun maussa. Posket näin jouluaaton tunnelmaan sopivasti punottavat ja tietysti ajatus mukavasti lähtee kulkemaan. Tämä kun on olutta, niin tätä on muuten vaikea juoda kuten viiniä sivistyneesti siemaillen. Olutta otetaan kulaus ja sen jälkeen toinen kunnes tuoppi on tyhjä. Sitten mietitään otetaanko toinen. 13% oluella harvemmin tulee montaa juotua putkeen.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Schneider Weisse x2


Baijerin voimaa saksalaisen olutperinteen aisankantajana ei voi liikaa korostaa. Omasta arvostaaan hyvin tarkkoja baijerilaisia panimoita edustaa esimerkillisesti Schneider Weisse, joka on tuottanut Kelheimissa sijaisevassa perhepanimossaan erityisesti vehnäoluita vuodesta jo 1872. Schneider Weisse on hieno panimo jonka koko tuotanto on kelvollista ja hyvälaatuista, eikä siis ihme että se on päässyt myös 2017 joulukalenteriin nyt jo kolmatta kertaa. 

Tämän päivän olutkalenterista löytyi aatonaaton kunniaksi kaksi Schneider Weissen herkullisinta tuotosta eli Tap 6, joka luokitukseltaan on vanhin baijerilainen vehnädoppelbock sekä Aventinus Eisbock, joka nimensä mukaisesti on valmistettu jäädyttämällä.

Tap 6 on maultaan ja 8,2 %  alkoholipitoisuudellaan lähempänä perinteisiä Bock-oluita, kun taas Eisbock makeudellaan ja vahvuudellaan on mainio valinta joulun jälkiruokaolueksi. 


perjantai 22. joulukuuta 2017

Fräulein Brauer Terminator Triplebock

I am a textblock. Sanoi Fräulein Brauerin kotisivut. No, panimo sijaitsee/sijaitsi joka tapauksessa Berliinissä, joka olutmielessä on kuin toisesta ulottuvuudesta. Berliiniläiset nimittäin ovat omaksuneet tai kehittäneet hipsteröinnin jaloa taitoa vähän joka osa-alueella. Pienet käsityöpanimot luonollisesti kuuluvat tähän osastoon. Tähän kuuluu myös tietynlainen turbulenssi, panimoita kun syntyy hyvää vauhtia, toiset myös laittavat hanskat tiskiin. Facebookista luin että Fräulein Brauerkin on tätä nykyä kiinni, syytä en tiedä, mutta jotain toiveita toiminnan aloittamiselle on asetettu tulevalle keväälle. Tämä tieto jossain määrin selittää kotisivujen puutteita. Toivomme kuitenkin menestystä!



Oluen laadusta homma tuskin on jäänyt kiinni. Tämä Bockien raskassarjalainen on nimittäin varsin laadukas tuote. Jopa Triplebockiksi nimetty olut on numerojenkin perusteella tuhtia tavaraa: kantavierre 21.9 ja alkoholia mukavat 10.4%. Hienosti on kuitenkin tasapainossa tämäkin. Ja craft- skenen mukaisesti humalaakin on käytetty, sitruksen aromeita on selvästi aistittavissa, vaikka tämäkin on pullossa ollut jo helmikuusta lähtien.
Alkoholi lämmittää, mutta ei ole mitenkään liioitellun vahvasti esillä. Makumaailma on hyvin puhdas, virhemakuja ei ole. Karamellia, vaniljaa ja jotain puumaista on aistittavissa humalan hedelmäisyyden ja pienen yrttisyyden ohella.


Tämän oluen saimme tuliaisena berliiniläisiltä vierailtamme. Kiitokset vielä tätäkin kautta!

torstai 21. joulukuuta 2017

Gold Ochsen Saphir Bourbon Bock


Gold Ochsenin isommassa pullossa oleva Bock taitaakin olla pohjimmiltaan samaa tavaraa kuin eilinen August's Bock. Toki tässä versiossa jo nimessäkin mainittu Bourbon viittaa tynnyrikypsytykseen. Toisin kun parissa muussa hiljattain juodussa puutynnyrissä kypsyneessä Bockissa tämä ei ole mainittavasti muuttunut. Tuoksussa on kyllä pientä vaniljanvivahdetta joka ehkä tulee viskitynnyristä. Olut on viime vuodelta, sillä tämä on panimon vuosikertasarjan olut vuodelle 2016. Tämä saattaa siis olla hivenen vanhempi kuin eilen juotu perusversio. Aromit ovat hyvin samanlaiset, mutta tuntumaltaan tämä on hieman pehmeämpi, ikäänkuin hiilihappo olisi paremmin liuennut. Vaahto pysyy myös Bockiksi todella hyvin ja on kaunista. Vaikka olut on vanhempi ja ainakin jonkin aikaa tynnyrissäkin ollut ovat humalan aromit hyvin säästyneet.
Varsinaista suurempaa etua en kyllä perusversioon huomaa, mutta ei tämä huonompikaan ole, paitsi hinta-laatu- suhteeltaan. Perusversiota saa 4-päkin 6 eurolla, mutta tämä pahvilaatikkoon pakattu samppanjapullo maksoi viitisentoista euroa.

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Gold Ochsen August’s Bock

Gold Ochsen, Ulmin ylpeys ei varmasti jää huomaamatta. Tämä panimo mainostaa muun muassa paikallisbussien kyljessä, sponsoroi melkein jokaista paikkakunnan urheiluseuraa ja olipa tyttären Kindergarteniin jostain askartelutarvikkeiksi löytynyt kauniita(käyttämättömiä) härkäkuvioituja kruunukorkkeja.
Panimon myydyin tuote on Original, hyvin pehmeä ja erittäin miedosti humaloitu(jossain näin lukeman 12IBU) Helles. Panimo jopa mainosti, ainakin jossain vaiheessa, lauseella "Das weniger Herbe", vähemmän yrttiä.


Tuota Originalia, sekä myös perusvehnää saa oikeastaan joka puolelta. Ja eihän siinä mitään kummempaa vikaa ole. Gold Ochsenilla on Originalin lisäksi Pils, Spezial, tumma ja vaalea Kellerbier sekä viisi vehnäolutta(Hefeweizen, Dunkles Weizen, Leichtes Weizen, Kristallweizen ja Urtyp). Näiden lisäksi on Radlereita eri oluista, alkoholittomia versioita sekä nuorisobrändi Oxx.

Ja sitten on tämä August's Bock. Kuten Bockit yleensä, tämäkin on kausituote. Lisäksi kyseessä on varsin tuore tuote, montaa vuotta tätä ei ole vielä kaupoista saanut.
Kantavierre ei ole Doppelbockin tasolla, vain 16.7%. Eipä enempää kyllä kaipaisikaan, sillä tasapaino on nyt varsin hyvä. Mallaspohja on aika vaalea, olut on väriltään Bockien keskivaiheilta, sellainen meripihkan värinen. Etiketti kertoo että on käytetty neljää eri mallasta ja aromihumalaa Tettangista. Kotisivut  avaavat asiaa vähän lisää. Maltaiksi on mainittu Pilsner, Münchener, CaraPils ja Abbey. Viimeksimainittu ei heti tulisi mieleen Bockissa mutta jotain sellaista mukavan karamellista tässä oluessa on, mikä varmaankin on tuosta peräisin.
Humalointikin on ihailtavan monipuolista. Jo kaataessa tuoksu paljastaa että tällä osa-alueella ollaan oltu rohkeasti liikkeellä. Jopa pientä sitrusta on havaittavissa. Humalat ovat kaikki saksalaisia, Tettanger, Hersbrucker ja Saphir, mutta twistiä on haettu Whirpool-humaloinnilla.

Ehkäpä Whirpool on perua Amerikasta, sillä mukavasti tämä on yhteistyöolut Minnesotassa New Ulmissa sijaitsevan August Schell Brewing Co:n kanssa. Yhteistyökuvioita ei enempää avata kummankaan panimon kotisivuilla, mutta Ulmin(Saksan) paikallislehdestä löytyy vielä artikkeli vuodelta 2013 jolloin olut tuli ensimmäisen kerran tuotantoon. Tarkoituksena oli ilmeisesti tehdä yksi rajoitettu erä kummallakin panimolla samalla reseptillä, mutta kotimaan raaka-aineita käyttäen. Schellin valikoimista tämä on poistunut, mutta onneksi täällä Ulmissa tätä on sittemmin saanut joka vuosi! Muistelisin kyllä että alkuvuosina humalointi olisi ollut vielä raikkaampaa..

tiistai 19. joulukuuta 2017

Erdinger Pikantus


Erdinger Pikantus on tumma Weizenbock. Sahtimainen, vähän hiivainen. Valitettavasti tämä ei sovellu varastoitavaksi ja maistettu pullo olikin jo kesällä parasta ennen- päivänsä nähnyt. Piti oikein näin jälkikäteen tarkistaa kun mietin miksi tämä tuoreena tynnyristä niin mainio olut oli nyt vähän mitäänsanomattoman tunkkainen.

Ari Turunen kirjoittaa kirjassaan Humalan henki, Eli juomatapojen tarina, muun muassa suomalaisista pikkujouluista. Kuten esikuvissaan keskieurooppalaisissa karnevaalijuhlissa, joita myöskin vietetään ennen suurta kirkollista juhlaa(pääsiäistä edeltävää paastoa), on pikkujouluissa myöskin sallittua juoda itsensä änkyräkänniin ja olla rentoutuneesti hölmö. Pikkujouluissa jopa odotetaan, Turusen mukaan, osallistujien juovan runsaasti alkoholia ja olevan vapautuneita.
Karnevaalijuhliin kuuluu oleellisena osana valtaapitävien ivaaminen ja vallitsevien valtarakenteiden kääntäminen ympäri. Oleellisena osana on myös kaikkien osallistuminen arvoon ja titteliin katsomatta. Eliitti ikäänkuin laskeutuu kansansa joukkoon ollen, mutta vain juhlan ajan, tasavertainen osa kansaa.
Suomen suurin sirkus, eduskunta, on ottanut ilmeisesti nämä kuvaukset vähän liiankin kirjaimellisesti, vaikkakin pitää ihailla tätä omistautumista juhlimisen rankkaan velvollisuuteen.

maanantai 18. joulukuuta 2017

Weihenstephaner Korbinian

Weihenstephanin panimo on väitetysti maailman vanhin toiminnassa oleva panimo. Paikalla on ollut luostari oluineen jo 1300- luvulla. Nykyisin panimo on Baijerin osavaltion omistuksessa ja tuotannoltaan varsin mittava laitos. Samalla alueella sijaitsee myös yliopisto josta valmistuu muun muassa panimomestareita.
Panimon yhteydessä on olutkauppa ja hyvää perusbaijerilaista sapuskaa tarjoava majatalo komeine puitteineen. Panimo sijaitsee Freisingissa. Samassa kaupungissa sijaitsee myös Münchenin lentokenttä. Autolla panimolta kentälle on noin vartin ajomatka, eli jos satutte tuonnepäin autolla ja aikaa on lennon jälkeen tai sitä ennen niin kannattaa käydä.

Pyhä Korbinius oli katolinen piispa joka perusti Freisingiin benediktiiniläisluostarin 700-luvulla. Tästä tapahtumasta alkoi Freisingin kaupungin tunnettu historia. Freising oli alueen arkkihiippakunnan pääkaupunki aina 1800-luvulle asti jolloin piispanistuin jaettiin Münchenin kanssa. Nykyäänkin hiippakunnassa on kaksi katedraalia: Freisingin Mariendom ja Münchein Fraunekirche.
Korbiniuksen symboli on karhu, joka myös oluen etiketissä on hyvin esillä. Tarinan mukaan Korbiniuksen ollessa matkalla Roomaan hyökkäsi karhu hänen kimppuunsa ja tappoi kirkonmiehen muulin. Tästä harmistuneena Korbinius (kylmän rauhallisesti) komensi karhua kantamaan tavaransa lopun matkaa, johon villieläimen ei kait ollut kuin suostuttava.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Paulaner Salvator

Salvator, kaikkien -ator -päätteisten Doppelbockien esikuva, ainakin nimellisesti, ei aina ole ollut tämän niminen. Pantu sitä on kylläkin jo ennen kun panimolla, tai tuolloin luostarilla, oli edes myyntioikeuksia. Olut voi olla vielä nimeäkin vanhempi, mutta ilmeisesti alkuperäinen nimi on ollut "Sankt-Vaters-Öl", pyhän isän öljy. Nokkelat munkit kun saivat paaston aikana nauttia vapaasti kasviperäisiä öljyjä.
Panimon mukaan Salvatoria on tehty nyt yli 375 vuotta samalla reseptillä. Kunnioitettava historia. Eikä tule mieleen toista olutta joka pääsisi moisiin lukemin. Vinkatkaa toki jos teille tulee!
Ilman mittavaa historiaansa tämä olut ei varmastikaan olisi näin kiinostava. Nyt ostaessa 6-päckin voi oluen jäähdyttyä tehdä aikamatkan mielessään 1600-luvun puoliväliin ja miettiä mitä lienee munkkien mielessä liikkunut päivän tuopillisen äärellä. Tai miten luostarin köyhäinapuna jaettu olut onkaan virkistänyt varmasti nälkäisiä ja janoisia Münchenin vähempiosaisia.
Hyväähän tämä on oluenakin, kuparinruskeaa, kirkasta ja vahvaa. Moni muukin tekee samannäköistä olutta, ja jopa suunnilleen samoilla tunnusluvuilla. Maultaan Salvator on kuitenkin aika omanlaisensa. Missään nimessä olut ei ole pehmeä kuten tummemmat Doppelbockit eikä oikeastaan raikaskaan kuten jotkut vaaleat Bockit. Maussa on sen sijaan aika karkeaa luonnetta joka vaatii muutaman kulauksen ennen kuin siihen tottuu. Alkoholi on hyvin piilossa koko ajan, vaikka sitä on jopa 7.9%.

Historiaa ja faktoja lainattu täältä. Kannattaa lukea jos Salvatorin historia kiinnostaa.

lauantai 16. joulukuuta 2017

Schussenrieder Josefsbock

Schussenrieder Erlebnisbrauerei mit Deutschlands 1. Bierkrugmuseum on merkitty tämän Joosefinpukin tekijäksi. On siinä panimolla nimeä. Ja kieltämättä vähän rupes kiinnostamaan millaisia elämyksiä tuo laitos tarjoaa kun sitä oikein nimessäkin korostetaan. Tuoppimuseokin on harmi kyllä näkemättä.
Tummanpunainen kirkas bock ruskealla vaahdolla. Tummaksi bockiksi tämä esitellään ja makeaa maltaisuutta on reippaalla kädellä. Juuri muuta ei sitten löydykään. Juotava toki, ei töki.
Perushyvä puolitumma makeahko bock.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Schneider Weisse Tap X Mathilda Soleil

Schneider Weisse Mathilda Soleil on panimon TAP X vuosikertasarjaa kahden vuoden takaa. Panimon entisen johtajattaren Mathilda Schneiderin mukaan nimetty Weizendoppelbock on odottanut kaapissa jo jonkun tovin sopivaa hetkeä. Parasta ennen jo tammikuussa 2017. Ilmeisesti tämä olisi ollut tarkoitus nauttia hieman tuoreempana Varmaankin humaloinnin vuoksi. Mitään TAP 5:n tasoista humalointia ei ole havaittavissa, mutta humalaa tässä on. Etiketin mukaan jotain uutta ja erikoista lajiketta. On mitä on, hyvin toimii. Hyvin hedelmäinen on tämä pukki joka tavalla. Hiivan ja humalan aromit menevät mukavasti ristiin. Pientä kirpeyttäkin on.
Weizenbock on yksi lempityyleistäni ja tämä ottaa kylla paikkansa ihan kärjen tuntumasta.

torstai 14. joulukuuta 2017

Steinie² Siebenkommafünf

Ein Steinie, bitte!

steinie² - das geniale bier

Steinie² on ilmeisesti Ulmilaisen Finkbeiner- juomakauppaketjun oma merkki. Tai ainakin sieltä sen ostin ja kotisivuillakin linkit välillä osoittavat tuonne Finkbeinerin puolelle.
Ulmihan on Einsteinin, siis Albert Einsteinin, syntymäkaupunki ja tätä siellä sun täällä kyllä osataan käyttää hyödyksi. Markkinavoimat jyräävät. Einstein itse oli lähinnä maailmankansalainen ja liian suuri henkilö yhdelle kaupungille omittavaksi, oli tämä sitten kuinka suuri tai pieni tahansa. Einsteinin kotikaupungit ympäri maailmaa kyllä yleensä ilmoittavat jos Albert jossain elämänsä vaiheessa kaupungissa vaikutti. Ulmissa Einstein asui alle vuoden ikäiseksi, jonka jälkeen perhe muutti Müncheniin. Pienestä oli siis kiinni ettei tätäkään olutta olisi päässyt kokeilemaan.

Saksalaiset juomamarketit ovat hieno keksintö. Näitä on sijainniltaan oikeastaan kolmenlaisia: Ruokakauppojen yhteydessä olevat erilliset kaupat, kokonaan juomiin keskittyvät liikkeet ja huoltoasemien yhteydessä olevat. Valikoimat ovat kaikissa samat, eli pääasiassa koreittain myytävää tavaraa: kivennäisvettä(jota täällä muuten rahdataan koteihin ja työpaikoille korikaupalla), limsoja, mehuja ja olutta. Lisäksi toki yleensä on rajattu(sellainen maaseutualkoa vähän laajempi) valikoima viinejä ja tärkeimpiä tisleitä. Hinnat ovat halpoja ja tuotteet yleensä hyviä.

Toisin kuin suomessa, jossa edes olutta ei voi myydä ilman että valikoimassa on myös "elintarvikkeita" on Saksassa suorastaan suotavaa ettei elintarvikkeita samassa liikkeesä myydä. Sillä huoltoasemien yhteydessä olevat juomakaupat voivat olla huomattavan vapaammin auki kuin elintarvikeliikkeet, esimerkiksi sunnuntaisin ja pyhäpäivinä.

Tuohon huoltoasemakonseptiin en ole oikein päässyt vielä sisälle. Koska polttoainekin maksetaan sisälle samalle kassalle, on tietysti loogillista ensin täyttää auton tankki ja sitten hakea takakonttiin täytettä. Tätä toimenpidettä ei ilmeisesti ole tarkoitus jäädä vatuloimaan liiaksi, sillä auton odottaessa pumpulla taakse kerääntyy äkkiä jonoa. Ja se jono myös turhautuu turhan nopeasti sillä välin kun viaton asiakas vain pohtii ottaisiko koko korin Hellesiä vai vain puolet. 

Olut on tämän rupeaman Bockeista vaaleammasta päästä, täysin kirkas ja hyvin vaahtoava. Tuoksussa on voimakkasti makeaa mallasta, mutta myös alkoholia. Makukin on vähän viinainen mutta samalla mukavan tukeva. Humalointi yllättävän tukeva. Näitä vaaleita Bockeja jokusen maistaneena ja nyt myös pari itse panneena sitä välillä miettii mikseivät suomalaiset vahvat lagerit voisi olla juuri tällaisia. Ei liian erikoisia, juotavia mutta kuitenkin jonkinlaisen sielun omaavia rehtejä oluita.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Riegele Ator 20


Riegelen panimo Augsburgissa tekee paitsi paikallisia perusoluita, niin myös erikoisempaa sarjaa johon tämäkin tumma Doppelbock kuuluu. Joidenkin oluiden, kuten ainakin Augustus Weizenbockin kohdalla sama tuote tuntuu olevan molemmissa sarjoissa, toki eri hintaan.
Tämän nokkelasti nimetyn Ator 20:n tapauksessa saattaa myös olla näin, nimittäin kotisivuilta löytyy hyvin samoilla spekseillä oleva toinen tumma Doppelbock.
Ehdottomasti paras puoli tässä "Spezial" sarjassa on saatavuus, näitä löytyy sieltä täältä omista hyllyistään, kun taas panimon perusvalikoimaa ei näin kauas ilmeisesti kannata tuoda. Onhan tässä matkaa reilut 80 kilometriä. Toki osavaltioraja välissä ja kaikkea.
Yleinen vaikutelma Riegelen oluista on ollut hyvä. Ja nämä erikoissarjan oluet ovat pääsääntöisesti varsin erinomaisia tyylinsä edustajia.


tiistai 12. joulukuuta 2017

Ayinger Celebrator


Jälleen kaappien pohjia koluamassa. Tänään löytyi pari vuotta vanha Celebrator, tuo tuplapukkien tuplapukki. Tuoreena tunnetusti huippua, mutta mitenkäs tällainen huhtikuussa 2016 parasta ennen päivämääränsä ylittänyt?
Ei hullumpaa, mutta muistaakseni tuoreena kyllä parempaa. Käynyt selvästi vähän kuivemmaksi pullossa, meinasi tulla ulos pyytämättä kun korkin raotti ja ei ihan niin runsaan maltainen kun muistoissa. Tämä taisi olla keväällä 2015 hankitun korin viimeinen pullo, ehkäpä pitäisi käväistä taas tuolla Ayingissä, vaikka sitten keväämmällä kun olisi taas Maibockiakin.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Perlenbacher Maltos Barrique Style

Vanhaa varastoa, Doppelbock Lidlistä vuodelta 2015. Parasta ennen lokakuussa 2016.
Pantu Privatbrauerei Eichbaumilla, jolla oli omakin vastaava tuote valikoimassa. Ei näytä olevan enää.
Jotain pientä happamuutta, lieneekö iästä, maltaista vai tynnyristä. Ei huippu, mutta juotua tuli kuitenkin. Muistelisin että tuoreena tämä oli vallan maukas. Pari löytyy vielä kellarista, ehkä ensi vuonna taas.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Schneider Weisse TAP5 Meine Hopfenweisse

Tip tap tip tap tipe tipe tip TAP5.
Lyhyesti oluesta: Jos ei ole tuttu, tutustu!

Kelheimiläispanimon vehnäbock on melkoinen uranuurtaja ja jo tuore klassikko. Vuodesta 2008 pantu olut on varsin tuore tapaus saksalaisella olutkartalla jossa panimoiden ja usein oluidenkin historia lasketaan tyypillisesti sadoissa vuosissa. Toki tälläkin panimolla on historiaa jo 1800-luvulta saakka, mikä tosin on Baijerilaiseksi panimoksi melko vähän, mutta silti tämä TAP5 on jo kerännyt melkoisen maineen.
Tämän oluen merkitys on moniulotteinen, voisi varmaan sanoa että TAP5:n myötä saksalaisille esiteltiin hyvin amerikkalaistyylinen humalan käyttö. Vaikka humalalajikket ovat kotimaisia, ei tämä ole mitenkään tyypillinen saksalainen vahva vehnä. Kuivahumalointi ei nimittäin ole mitenkään tyypillistä täälläpäin, ainakaan tässä mitassa. Lisäksi Weizenbock tyylinä on hyvin hiivavetoinen ja on ollut hyvin ennakkoluulotonta yhdistää reipas aromihumalointi juuri tähän tyyliin.
Muuttaessamme Saksaan kuusi vuotta sitten valtavirrasta poikkeavia(lue: "craft") oluita ei ollut missään. Edelleenkään 120 tuhannen asukkaan Ulmin kaupungin alueelta ei oikeastaan löydy ravintolaa joka tarjoilisi monipuolisesti eri oluttyylejä eri maista. Siis edes sellaista suomalaisen korttelipubin valikoimaa ei vain ole missään. Toki löytyy panimoravintoloita joidenka valikoimiin on viime aikoina tullut myös muutama amerikkalaistyylinen olut, mutta nämäkin ovat käytännössä aina panimon omia tuotoksia. Parin viime vuoden aikana marketteihin on kuitenkin ilmestynyt perusvalikoiman koririvistöjen läheisyyteen pieniä hyllyjä joissa on näkynyt jopa tuontioluita. Pari belgialaista ja jopa ruotsalaisen oluen olen löytänyt. Paikalliset oluet ovat yleensä hyviä ja laadukkaita ja johtuen menekistä myös edullisia. Lisäksi autolla pääsee täältä n. 6 tunnissa muun muassa Italiaan, Itävaltaan, Sveitsiin, Ranskaan, Tsekkiin, Belgiaan ja Puolaan, joten kun matkailua tulee harjoitettua karttuu myös kiliseviä matkamuistoja yleensä ihan mukavasti ja erikoisuuksien(tai ihan vaan peruslaadukkaiden Belgien) tarve tulee tyydytettyä lähes itsestään.
Tästä oluestä, johon ihastuin ensimaistamalla, yritin tehdä jopa kloonin, mutta ihan nappiin se ei mennyt. Toki olisi pitänyt ehkä pitää maltti sillä kyseesä taisi olla toinen täysmallasolut. Ja keittomäskäyksellä tehdyssä nestehiivalla käytetyssä vahvassa vehnäoluessa on monta paikkaa mennä pieleen. Lisäksi pano tapahtui keskellä kuuminta kesää ja olut jäi kahden päivän jälkeen viikoiksi omilleen kuumaan asuntoon. -Tähän nähden lopputulos oli yllättävän hyvä. Ja yllättävän hyvin tuo on kestänyt myös aikaa, nyt yli 2-vuotias olut tuli heti mieleen kun pitkästä aikaa korkkasin ja maistoin tämän TAP5:n. Heti kun tulee tilaus vahvalle vehnälle teen tämän kyllä uudelleen.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Berg Sankt Ulrichsbock

Toinen Bock Ehingeniläispanimolta ei hirveästi poikkea muista meripihkan värisistä Bockeista. Joulukuiseen pakkasiltaan nämä sopivat ihan hyvin. Patenttikorkki on aina kiva, pitää hauskan äänen avautuessaan.

Tarjouiluehdotus.

Kirjalle vahva suositus vaikka olenkin vasta puolivälissä. Ihailtavan kompakti elämäkerta Mannerheimista, joka uskoakseni on hyvin monelle suomalaiselle loppujen lopuksi varsin tuntematon hahmo.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Autenrieder Leonhardi-Bock


Schlossbrauerei Autenrieder mainostaa takaetiketissä omaavansa sertifioidun kiertovalmistusjärjestelmän(Zertifiertes Kreislaufwirtschaftssystem), joten oluen täytyy varmasti olla viimeisen päälle.
Etiketissä myöskin herätellään toiveita tummasta Doppelbockista, mutta enemmän tämä on meripihkainen vahva pukki. Andechsin tai Ayingerin maltaisiin tummiin sfääreihin ei päästä, mutta omalla osastolla tämä on ihan hyvä esitys. Ensi nuuhkaisulla kuvittelin jopa humalan tuoksun, mutta kyllä se varmaan oli maltaista peräisin olevaa hedelmäisyyttä. Sitä tässsä riittää. Alkoholia oli peräti 7.8%, mutta mitenkään hirveän esillä se ei ole. Ei ihan parhaiden vaaleiden pukkien juotavuutta eikä tummien tuplaversioiden täyteläisyyttä, mutta kivasti siinä välissä.
Leonhardi- nimen taustaa ei etiketissä avata, eikä enää jaksa edes googlettaa.

torstai 7. joulukuuta 2017

Oettinger Bock

Öttingeriä, tai Oettingeria niin kuin panimo itse nimensä kirjoittaa on melkein joka marketissa. Varmin tapa bongata panimon tuotteita on kylläkin tehdä lenkki asemalla, torin laidalla, tai muualla missä hintatietoiset oluen ystävät kokoontuvat. Paras mahdollisuus on päivällä kun satunnaisemmat harrastelijat ovat töissä tai muissa puuhissa.
Oettinger on nimittäin profiloitunut ennen kaikkea edullisella hinnallaan. Panimon oluita, joita muuten on hämmästyttävän montaa sorttia schwarzbieristä vehnäoluisiin, ei ole mitenkään epätavallista tavata kaupoissa hintaan 5€/kori. Siis 50 senttiä litra. Tätä bockiakin saa alle 50 senttiä pullo.
Muutamat panimon oluet mitä on tullut maistettua ovat olleet ihan laadukkaita ja tyylin mukaisia. Bock ei tee poikkeusta ja hinta/laatusuhde onkin ihan huippua. Toki parempiakin löytyy, mutta tähän hintaan ei varmasti.  




keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Paatsamantien Panijat Saunapukki

Kotiolutta Suomesta. Kuusjoen ytimessä vanhan koulun saunassa pantu pukki. Tätä pantiin noin 50 litran satsi, pulloja tuli 105.


OG: 1.067
FG: 1.011

Maltaat:
Viking Pale Ale 94 %
Viking Cara Plus 150 6 %
Humalat:
Opal 7.1% 0.8 g/l 60 min
Striesselspalt 3% 2g/l 15 min
Striesselspalt 3% 2g/l 0 min
Hiiva:
Saflager W34/70  4x11.5g

Mäskäys:
Input additional target temperatures to find out how much boiling water to add to the mash tun.
Step Target Temp(C) Infusion Needed             water/malt(l/kg)
1.      38              20.80 Liters @ 44.3 (C)     1.30
2.      50                6.6 Liters @ boiling      1.71
3.      62               10.7 Liters @ boiling      2.38
4.      70               11.9 Liters @ boiling      3.12

IMGP5483.jpg
Mäskäyksen aloitus hyvin paksuna ja loppua kohti ohentuen.
Pantu toukokuussa 2017, jätetty käymään kellariin ja pullotettu 19.7. Karbonointi sokerilla, 4.5g/l.
Jälkikäyminen oli hyvin hidasta, 3 viikon jälkeenkään ei vielä kunnon happoja. Liekö hiiva ollut jo turhan hyvin laskenut. 4-5 viikon kohdalla alkoi olla jo ihan sopivan kuohuvaa.
Melko kuivaksi kävi näin vahvaksi(7.5%) olueksi, mutta ei maku mitenkään erityisen kuiva tai ohut ole.
Pieni aromihumalan lisäys ei olisi tehnyt pahaa. Ehkä noista Striesselspalteista oli paras aromi jo haihtunut. Tarttee tehdä uudestaan Perlellä tai muulla saksalaisella humalalla. Tai sitten repästä Saazer Bock.
Maltaisiin ei välttämättä tarvitse koskea, pientä karamellia on havaittavissa ja omaan suuhun se sopii kyllä hyvin.

tiistai 5. joulukuuta 2017

Pflug Bockbier Naturtrüb

Aurapanimon suodattamaton Bockbier on toukokuussa ja joulun alla saatavissa oleva vaalea Bock. Tämä on oikeastaan Maibock, mutta jouluksi pantavalle erälle moinen nimi ei oikein sopisi.
Olut ei tälläkään kertaa tule kaukaa, tietä pitkin etäisyyttä panimolle on nelisentoista kilometriä.
Hyvin hedelmäinen vaaleaksi pukiksi ja hyvällä tavalla rustiikkinen. Talon hiivan jäljet maistuvat mutta hyvin sopivalla tavalla. Yli seitsemänprosenttiseksi hyvin juotava olut. Näin pienen pullon kanssa jää vähän kaipaamaan toista.. No, huomenna taas.

Vappuna panimolla juhlitaan Bockbierfestien merkeissä ja tämäkin on parasta paikan päällä.



maanantai 4. joulukuuta 2017

Andechser Doppelbock Dunkel

Askeleeni veivät tänään kohti todellista klassikkoa ja tyyli-ikonia.
Münchenin liepeillä Ammerseen rannalla sijaitsee Andechsin Benediktiiniläisluostari. Luostarilla toimii myös panimo, ja onneksi toimii. Panimo tekee baijerilaisia perustyylejä; Dunkelia, Hellesiä, tummaa ja vaaleaa vehnäolutta ja kahta Bockia. Tämä tumma Doppelbock on selvästi panimon lippulaiva ja sen saatavuuskin on ainakin täällä päin panimon tuotteista paras.  
Doppelbockeista tämä on sieltä imelämmästä päästä mutta ei mitenkään häiritsevän makea. 

Genuss für Leib und Seele - Nautintoa ruumiille ja sielulle.



sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Berg Weizen-Bock

Bergin Weizen-Bock on tyylille hyvin uskollinen banaanipommi. Ehdottoman juotava. Maukas ja ravitseva. Parhaimmillaan tuoreena. Nämä sopivat kesään ja talveen!
Alla olevassa panimon lehdessä onkin sopivasti lueteltu tarkemmat speksit: 16,4%/7.1% vol, avoin käyminen ja Tettanger Perle. Maltaina luonnollisesti vehnää ja ohraa.

Panimo onkin jo melko lähistöltä, noin 40 kilometrin päästä Ehingenin pikkukaupungista Tonavan varrelta. Panimolla on luonnollisesti ravintola ja ilmeisesti jonkinlainen puoti panimonsa läheisyydessä. Harmittavasti vierailu on jäänyt suunnitelman asteelle. Ehkäpä 8.12 avautuvat Ehingenin joulumarkkinat mahdollistaisivat samalla vierailun Bergin Wirtshausiin.
Oluessa muuten ei huomautettavaa, mutta vaahto olisi voinut olla vähän pysyvämpää sorttia. Nyt ei ehtinyt oikein kuvaa ottaa kun vaahtokukka oli jo kadonnut.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Welde Bourbon Barrel Bock

Tämän päivän Bock tulee Badenista, Baden-Württenbergin osavaltion länsiosasta. Welden panimo on tarinansa mukaan tehnyt olutta tuolla Heidelbergin lähistöllä jo vuodesta 1752. Toki vasta vuodesta 1888 nykyisellä nimellä, sillä tuolloin panimo siirtyi Johann Welde- nimiselle herralle.
Nykyisellään Welden panimo yrittää erottua massasta mm. erikoisen muotoisilla pulloillaan, joita tosin ei täällä parin sadan kilometrin päässä ole tullut vastaan. Tämä perinteiseen 0.33 litran pulloon pakattu tynnyrikypsytelty Bock sen sijaan löytyi lähikaupasta.
Olut on kantavierteeltään 16% ja alkoholia on 6.6%. Katkeruutta on etiketin mukaan 28 yksikköä.
Tynnyreitä on käytetty peräti kolmea sorttia: Bourbon-, rommi-, ja tequilatynnyreissä tämä olut on ollut kolme kuukautta.


Vaikea sanoa mitä tynnyeistä on tarttunut. Jotain karvautta ainakin on mikä ei oikein vaikuta humalista peräisin olevalta. Valitettavasti en tälle oikein syttynyt, ei oikein edes vaaleiden Bockien joukossa vakuuta.

perjantai 1. joulukuuta 2017

Fürst Wallerstein Winter-Böckle


Winter-Böckle on tumma Doppelbock Fürst Wallerstein Brauhausilta joka sijaitsee Baijerissa lähellä Baden-Württenbergin rajaa. Alue kummankin puolen rajaa on Svaabiaa(saks. Schwaben) joka nykyään tunnetaan lähinnä tarkoista ja säästeliäistä ihmisistään sekä murteestaan (saks. Schwäbisch) joka ei aina ihan täysin avaudu perussaksan osaajille.
Murre on merkityksellinen sillä oluen nimessä, Winter-Böckle, on alueelle tyypililinen diminutiivi-ilmaisu: "Böckle" Jollakin toisella murrealueella olut voisi olla Winter-Böckhen tai Winter-Böcklein. Kaikki nämä ilmaisut viittaavaat siis jollakin tapaa kantasanaa pienempään tai vähäpätöisempään. Mitä panimo on tuolla ilmauksella tässä tapauksessa tarkoittanut jää hämäräksi, sillä kantavierreväkevyydeltään tämä on "oikea" Doppelbock 19.5% arvollaan, ja täten alkoholiakin on 7.5% tilavuusprosenttia.
Todennäköisesti pientä tässä oluessa onkin ainoastaan pakkauskoko, sillä poiketen panimon muista oluista tämä pakataan 0.33 litran vetoisiin pulloihin. Suomalaisesta näkökulmasta pientä voisi toki olla myös hinta, 0.89€ lähikaupasta poimittuna.

Sopivasti panimon kotisivuilla on tänään 1.12 päivätty kirjoitus tästä oluesta, tai lähinnä sen nimestä ja ulkoasusta. Lyhyesti tiivistettynä tuolla kerrotaan seuraavaa:

Bock ei siis viittaa pukkiin, vaan on mukaelma Ala-Saksilaisen Einbeckin kaupungin nimestä. Tarkemmin Einbeckiläinen panimomestari Elias Pichler muutti Baijeriin ja alkoi panna olutta Einbeckin tyyliin, josta sittemmin lyhentyi muoto "Bock". Tämän kerrotaan ajoittuvan noin vuoteen 1820.

Bock ja Doppelbock ovat vielä nykyäänkin tarkasti määriteltyjä tyylejä, eikä mitä tahansa olutta saa Bockiksi kutsua. Tärkein määritelmä on kantavierreväkevyys, joka Bockilla on vähintään 16% ja Doppelbockilla 18%.