Riegele Ator 20

Riegelen panimo Augsburgissa tekee paitsi paikallisia perusoluita, niin myös erikoisempaa sarjaa johon tämäkin tumma Doppelbock kuuluu. Joidenkin oluiden, kuten ainakin Augustus Weizenbockin kohdalla sama tuote tuntuu olevan molemmissa sarjoissa, toki eri hintaan.
Tämän nokkelasti nimetyn Ator 20:n tapauksessa saattaa myös olla näin, nimittäin kotisivuilta löytyy hyvin samoilla spekseillä oleva toinen tumma Doppelbock.
Ehdottomasti paras puoli tässä "Spezial" sarjassa on saatavuus, näitä löytyy sieltä täältä omista hyllyistään, kun taas panimon perusvalikoimaa ei näin kauas ilmeisesti kannata tuoda. Onhan tässä matkaa reilut 80 kilometriä. Toki osavaltioraja välissä ja kaikkea.
Yleinen vaikutelma Riegelen oluista on ollut hyvä. Ja nämä erikoissarjan oluet ovat pääsääntöisesti varsin erinomaisia tyylinsä edustajia.

Ayinger Celebrator

Jälleen kaappien pohjia koluamassa. Tänään löytyi pari vuotta vanha Celebrator, tuo tuplapukkien tuplapukki. Tuoreena tunnetusti huippua, mutta mitenkäs tällainen huhtikuussa 2016 parasta ennen päivämääränsä ylittänyt?
Ei hullumpaa, mutta muistaakseni tuoreena kyllä parempaa. Käynyt selvästi vähän kuivemmaksi pullossa, meinasi tulla ulos pyytämättä kun korkin raotti ja ei ihan niin runsaan maltainen kun muistoissa. Tämä taisi olla keväällä 2015 hankitun korin viimeinen pullo, ehkäpä pitäisi käväistä taas tuolla Ayingissä, vaikka sitten keväämmällä kun olisi taas Maibockiakin.

Perlenbacher Maltos Barrique Style

Vanhaa varastoa, Doppelbock Lidlistä vuodelta 2015. Parasta ennen lokakuussa 2016.
Pantu Privatbrauerei Eichbaumilla, jolla oli omakin vastaava tuote valikoimassa. Ei näytä olevan enää.
Jotain pientä happamuutta, lieneekö iästä, maltaista vai tynnyristä. Ei huippu, mutta juotua tuli kuitenkin. Muistelisin että tuoreena tämä oli vallan maukas. Pari löytyy vielä kellarista, ehkä ensi vuonna taas.

Schneider Weisse TAP5 Meine Hopfenweisse

Tip tap tip tap tipe tipe tip TAP5.

Lyhyesti oluesta: Jos ei ole tuttu, tutustu!

Kelheimiläispanimon vehnäbock on melkoinen uranuurtaja ja jo tuore klassikko. Vuodesta 2008 pantu olut on varsin tuore tapaus saksalaisella olutkartalla jossa panimoiden ja usein oluidenkin historia lasketaan tyypillisesti sadoissa vuosissa. Toki tälläkin panimolla on historiaa jo 1800-luvulta saakka, mikä tosin on Baijerilaiseksi panimoksi melko vähän, mutta silti tämä TAP5 on jo kerännyt melkoisen maineen.
Tämän oluen merkitys on moniulotteinen, voisi varmaan sanoa että TAP5:n myötä saksalaisille esiteltiin hyvin amerikkalaistyylinen humalan käyttö. Vaikka humalalajikket ovat kotimaisia, ei tämä ole mitenkään tyypillinen saksalainen vahva vehnä. Kuivahumalointi ei nimittäin ole mitenkään tyypillistä täälläpäin, ainakaan tässä mitassa. Lisäksi Weizenbock tyylinä on hyvin hiivavetoinen ja on ollut hyvin ennakkoluulotonta yhdistää reipas aromihumalointi juuri tähän tyyliin.
Muuttaessamme Saksaan kuusi vuotta sitten valtavirrasta poikkeavia(lue: "craft") oluita ei ollut missään. Edelleenkään 120 tuhannen asukkaan Ulmin kaupungin alueelta ei oikeastaan löydy ravintolaa joka tarjoilisi monipuolisesti eri oluttyylejä eri maista. Siis edes sellaista suomalaisen korttelipubin valikoimaa ei vain ole missään. Toki löytyy panimoravintoloita joidenka valikoimiin on viime aikoina tullut myös muutama amerikkalaistyylinen olut, mutta nämäkin ovat käytännössä aina panimon omia tuotoksia. Parin viime vuoden aikana marketteihin on kuitenkin ilmestynyt perusvalikoiman koririvistöjen läheisyyteen pieniä hyllyjä joissa on näkynyt jopa tuontioluita. Pari belgialaista ja jopa ruotsalaisen oluen olen löytänyt. Paikalliset oluet ovat yleensä hyviä ja laadukkaita ja johtuen menekistä myös edullisia. Lisäksi autolla pääsee täältä n. 6 tunnissa muun muassa Italiaan, Itävaltaan, Sveitsiin, Ranskaan, Tsekkiin, Belgiaan ja Puolaan, joten kun matkailua tulee harjoitettua karttuu myös kiliseviä matkamuistoja yleensä ihan mukavasti ja erikoisuuksien(tai ihan vaan peruslaadukkaiden Belgien) tarve tulee tyydytettyä lähes itsestään.
Tästä oluestä, johon ihastuin ensimaistamalla, yritin tehdä jopa kloonin, mutta ihan nappiin se ei mennyt. Toki olisi pitänyt ehkä pitää maltti sillä kyseesä taisi olla toinen täysmallasolut. Ja keittomäskäyksellä tehdyssä nestehiivalla käytetyssä vahvassa vehnäoluessa on monta paikkaa mennä pieleen. Lisäksi pano tapahtui keskellä kuuminta kesää ja olut jäi kahden päivän jälkeen viikoiksi omilleen kuumaan asuntoon. -Tähän nähden lopputulos oli yllättävän hyvä. Ja yllättävän hyvin tuo on kestänyt myös aikaa, nyt yli 2-vuotias olut tuli heti mieleen kun pitkästä aikaa korkkasin ja maistoin tämän TAP5:n. Heti kun tulee tilaus vahvalle vehnälle teen tämän kyllä uudelleen.

Berg Sankt Ulrichsbock

Toinen Bock Ehingeniläispanimolta ei hirveästi poikkea muista meripihkan värisistä Bockeista. Joulukuiseen pakkasiltaan nämä sopivat ihan hyvin. Patenttikorkki on aina kiva, pitää hauskan äänen avautuessaan.

Tarjouiluehdotus.

Kirjalle vahva suositus vaikka olenkin vasta puolivälissä. Ihailtavan kompakti elämäkerta Mannerheimista, joka uskoakseni on hyvin monelle suomalaiselle loppujen lopuksi varsin tuntematon hahmo.

Autenrieder Leonhardi-Bock

Schlossbrauerei Autenrieder mainostaa takaetiketissä omaavansa sertifioidun kiertovalmistusjärjestelmän(Zertifiertes Kreislaufwirtschaftssystem), joten oluen täytyy varmasti olla viimeisen päälle.
Etiketissä myöskin herätellään toiveita tummasta Doppelbockista, mutta enemmän tämä on meripihkainen vahva pukki. Andechsin tai Ayingerin maltaisiin tummiin sfääreihin ei päästä, mutta omalla osastolla tämä on ihan hyvä esitys. Ensi nuuhkaisulla kuvittelin jopa humalan tuoksun, mutta kyllä se varmaan oli maltaista peräisin olevaa hedelmäisyyttä. Sitä tässsä riittää. Alkoholia oli peräti 7.8%, mutta mitenkään hirveän esillä se ei ole. Ei ihan parhaiden vaaleiden pukkien juotavuutta eikä tummien tuplaversioiden täyteläisyyttä, mutta kivasti siinä välissä.
Leonhardi- nimen taustaa ei etiketissä avata, eikä enää jaksa edes googlettaa.

Oettinger Bock

Öttingeriä, tai Oettingeria niin kuin panimo itse nimensä kirjoittaa on melkein joka marketissa. Varmin tapa bongata panimon tuotteita on kylläkin tehdä lenkki asemalla, torin laidalla, tai muualla missä hintatietoiset oluen ystävät kokoontuvat. Paras mahdollisuus on päivällä kun satunnaisemmat harrastelijat ovat töissä tai muissa puuhissa.

Oettinger on nimittäin profiloitunut ennen kaikkea edullisella hinnallaan. Panimon oluita, joita muuten on hämmästyttävän montaa sorttia schwarzbieristä vehnäoluisiin, ei ole mitenkään epätavallista tavata kaupoissa hintaan 5€/kori. Siis 50 senttiä litra. Tätä bockiakin saa alle 50 senttiä pullo.

Muutamat panimon oluet mitä on tullut maistettua ovat olleet ihan laadukkaita ja tyylin mukaisia. Bock ei tee poikkeusta ja hinta/laatusuhde onkin ihan huippua. Toki parempiakin löytyy, mutta tähän hintaan ei varmasti.