Paulaner Salvator

Salvator, kaikkien -ator -päätteisten Doppelbockien esikuva, ainakin nimellisesti, ei aina ole ollut tämän niminen. Pantu sitä on kylläkin jo ennen kun panimolla, tai tuolloin luostarilla, oli edes myyntioikeuksia. Olut voi olla vielä nimeäkin vanhempi, mutta ilmeisesti alkuperäinen nimi on ollut "Sankt-Vaters-Öl", pyhän isän öljy. Nokkelat munkit kun saivat paaston aikana nauttia vapaasti kasviperäisiä öljyjä.
Panimon mukaan Salvatoria on tehty nyt yli 375 vuotta samalla reseptillä. Kunnioitettava historia. Eikä tule mieleen toista olutta joka pääsisi moisiin lukemin. Vinkatkaa toki jos teille tulee!

Ilman mittavaa historiaansa tämä olut ei varmastikaan olisi näin kiinostava. Nyt ostaessa 6-päckin voi oluen jäähdyttyä tehdä aikamatkan mielessään 1600-luvun puoliväliin ja miettiä mitä lienee munkkien mielessä liikkunut päivän tuopillisen äärellä. Tai miten luostarin köyhäinapuna jaettu olut onkaan virkistänyt varmasti nälkäisiä ja janoisia Münchenin vähempiosaisia.
Hyväähän tämä on oluenakin, kuparinruskeaa, kirkasta ja vahvaa. Moni muukin tekee samannäköistä olutta, ja jopa suunnilleen samoilla tunnusluvuilla. Maultaan Salvator on kuitenkin aika omanlaisensa. Missään nimessä olut ei ole pehmeä kuten tummemmat Doppelbockit eikä oikeastaan raikaskaan kuten jotkut vaaleat Bockit. Maussa on sen sijaan aika karkeaa luonnetta joka vaatii muutaman kulauksen ennen kuin siihen tottuu. Alkoholi on hyvin piilossa koko ajan, vaikka sitä on jopa 7.9%.

Historiaa ja faktoja lainattu täältä. Kannattaa lukea jos Salvatorin historia kiinnostaa.

Schussenrieder Josefsbock

Schussenrieder Erlebnisbrauerei mit Deutschlands 1. Bierkrugmuseum on merkitty tämän Joosefinpukin tekijäksi. On siinä panimolla nimeä. Ja kieltämättä vähän rupes kiinnostamaan millaisia elämyksiä tuo laitos tarjoaa kun sitä oikein nimessäkin korostetaan. Tuoppimuseokin on harmi kyllä näkemättä.
Tummanpunainen kirkas bock ruskealla vaahdolla. Tummaksi bockiksi tämä esitellään ja makeaa maltaisuutta on reippaalla kädellä. Juuri muuta ei sitten löydykään. Juotava toki, ei töki.
Perushyvä puolitumma makeahko bock.

Schneider Weisse Tap X Mathilda Soleil

Schneider Weisse Mathilda Soleil on panimon TAP X vuosikertasarjaa kahden vuoden takaa. Panimon entisen johtajattaren Mathilda Schneiderin mukaan nimetty Weizendoppelbock on odottanut kaapissa jo jonkun tovin sopivaa hetkeä. Parasta ennen jo tammikuussa 2017. Ilmeisesti tämä olisi ollut tarkoitus nauttia hieman tuoreempana Varmaankin humaloinnin vuoksi. Mitään TAP 5:n tasoista humalointia ei ole havaittavissa, mutta humalaa tässä on. Etiketin mukaan jotain uutta ja erikoista lajiketta. On mitä on, hyvin toimii. Hyvin hedelmäinen on tämä pukki joka tavalla. Hiivan ja humalan aromit menevät mukavasti ristiin. Pientä kirpeyttäkin on.
Weizenbock on yksi lempityyleistäni ja tämä ottaa kylla paikkansa ihan kärjen tuntumasta.

Steinie² Siebenkommafünf

Ein Steinie, bitte!

steinie² - das geniale bier

Steinie² on ilmeisesti Ulmilaisen Finkbeiner- juomakauppaketjun oma merkki. Tai ainakin sieltä sen ostin ja kotisivuillakin linkit välillä osoittavat tuonne Finkbeinerin puolelle.

Ulmihan on Einsteinin, siis Albert Einsteinin, syntymäkaupunki ja tätä siellä sun täällä kyllä osataan käyttää hyödyksi. Markkinavoimat jyräävät. Einstein itse oli lähinnä maailmankansalainen ja liian suuri henkilö yhdelle kaupungille omittavaksi, oli tämä sitten kuinka suuri tai pieni tahansa. Einsteinin kotikaupungit ympäri maailmaa kyllä yleensä ilmoittavat jos Albert jossain elämänsä vaiheessa kaupungissa vaikutti. Ulmissa Einstein asui alle vuoden ikäiseksi, jonka jälkeen perhe muutti Müncheniin. Pienestä oli siis kiinni ettei tätäkään olutta olisi päässyt kokeilemaan.

Saksalaiset juomamarketit ovat hieno keksintö. Näitä on sijainniltaan oikeastaan kolmenlaisia: Ruokakauppojen yhteydessä olevat erilliset kaupat, kokonaan juomiin keskittyvät liikkeet ja huoltoasemien yhteydessä olevat. Valikoimat ovat kaikissa samat, eli pääasiassa koreittain myytävää tavaraa: kivennäisvettä(jota täällä muuten rahdataan koteihin ja työpaikoille korikaupalla), limsoja, mehuja ja olutta. Lisäksi toki yleensä on rajattu(sellainen maaseutualkoa vähän laajempi) valikoima viinejä ja tärkeimpiä tisleitä. Hinnat ovat halpoja ja tuotteet yleensä hyviä.

Toisin kuin suomessa, jossa edes olutta ei voi myydä ilman että valikoimassa on myös "elintarvikkeita" on Saksassa suorastaan suotavaa ettei elintarvikkeita samassa liikkeesä myydä. Sillä huoltoasemien yhteydessä olevat juomakaupat voivat olla huomattavan vapaammin auki kuin elintarvikeliikkeet, esimerkiksi sunnuntaisin ja pyhäpäivinä.

Tuohon huoltoasemakonseptiin en ole oikein päässyt vielä sisälle. Koska polttoainekin maksetaan sisälle samalle kassalle, on tietysti loogillista ensin täyttää auton tankki ja sitten hakea takakonttiin täytettä. Tätä toimenpidettä ei ilmeisesti ole tarkoitus jäädä vatuloimaan liiaksi, sillä auton odottaessa pumpulla taakse kerääntyy äkkiä jonoa. Ja se jono myös turhautuu turhan nopeasti sillä välin kun viaton asiakas vain pohtii ottaisiko koko korin Hellesiä vai vain puolet. 

Olut on tämän rupeaman Bockeista vaaleammasta päästä, täysin kirkas ja hyvin vaahtoava. Tuoksussa on voimakkasti makeaa mallasta, mutta myös alkoholia. Makukin on vähän viinainen mutta samalla mukavan tukeva. Humalointi yllättävän tukeva. Näitä vaaleita Bockeja jokusen maistaneena ja nyt myös pari itse panneena sitä välillä miettii mikseivät suomalaiset vahvat lagerit voisi olla juuri tällaisia. Ei liian erikoisia, juotavia mutta kuitenkin jonkinlaisen sielun omaavia rehtejä oluita.

Riegele Ator 20

Riegelen panimo Augsburgissa tekee paitsi paikallisia perusoluita, niin myös erikoisempaa sarjaa johon tämäkin tumma Doppelbock kuuluu. Joidenkin oluiden, kuten ainakin Augustus Weizenbockin kohdalla sama tuote tuntuu olevan molemmissa sarjoissa, toki eri hintaan.
Tämän nokkelasti nimetyn Ator 20:n tapauksessa saattaa myös olla näin, nimittäin kotisivuilta löytyy hyvin samoilla spekseillä oleva toinen tumma Doppelbock.
Ehdottomasti paras puoli tässä "Spezial" sarjassa on saatavuus, näitä löytyy sieltä täältä omista hyllyistään, kun taas panimon perusvalikoimaa ei näin kauas ilmeisesti kannata tuoda. Onhan tässä matkaa reilut 80 kilometriä. Toki osavaltioraja välissä ja kaikkea.
Yleinen vaikutelma Riegelen oluista on ollut hyvä. Ja nämä erikoissarjan oluet ovat pääsääntöisesti varsin erinomaisia tyylinsä edustajia.

Ayinger Celebrator

Jälleen kaappien pohjia koluamassa. Tänään löytyi pari vuotta vanha Celebrator, tuo tuplapukkien tuplapukki. Tuoreena tunnetusti huippua, mutta mitenkäs tällainen huhtikuussa 2016 parasta ennen päivämääränsä ylittänyt?
Ei hullumpaa, mutta muistaakseni tuoreena kyllä parempaa. Käynyt selvästi vähän kuivemmaksi pullossa, meinasi tulla ulos pyytämättä kun korkin raotti ja ei ihan niin runsaan maltainen kun muistoissa. Tämä taisi olla keväällä 2015 hankitun korin viimeinen pullo, ehkäpä pitäisi käväistä taas tuolla Ayingissä, vaikka sitten keväämmällä kun olisi taas Maibockiakin.

Perlenbacher Maltos Barrique Style

Vanhaa varastoa, Doppelbock Lidlistä vuodelta 2015. Parasta ennen lokakuussa 2016.
Pantu Privatbrauerei Eichbaumilla, jolla oli omakin vastaava tuote valikoimassa. Ei näytä olevan enää.
Jotain pientä happamuutta, lieneekö iästä, maltaista vai tynnyristä. Ei huippu, mutta juotua tuli kuitenkin. Muistelisin että tuoreena tämä oli vallan maukas. Pari löytyy vielä kellarista, ehkä ensi vuonna taas.