Salvator, kaikkien -ator -päätteisten Doppelbockien esikuva, ainakin nimellisesti, ei aina ole ollut tämän niminen. Pantu sitä on kylläkin jo ennen kun panimolla, tai tuolloin luostarilla, oli edes myyntioikeuksia. Olut voi olla vielä nimeäkin vanhempi, mutta ilmeisesti alkuperäinen nimi on ollut "Sankt-Vaters-Öl", pyhän isän öljy. Nokkelat munkit kun saivat paaston aikana nauttia vapaasti kasviperäisiä öljyjä.
Panimon mukaan Salvatoria on tehty nyt yli 375 vuotta samalla reseptillä. Kunnioitettava historia. Eikä tule mieleen toista olutta joka pääsisi moisiin lukemin. Vinkatkaa toki jos teille tulee!
Ilman mittavaa historiaansa tämä olut ei varmastikaan olisi näin kiinostava. Nyt ostaessa 6-päckin voi oluen jäähdyttyä tehdä aikamatkan mielessään 1600-luvun puoliväliin ja miettiä mitä lienee munkkien mielessä liikkunut päivän tuopillisen äärellä. Tai miten luostarin köyhäinapuna jaettu olut onkaan virkistänyt varmasti nälkäisiä ja janoisia Münchenin vähempiosaisia.
Hyväähän tämä on oluenakin, kuparinruskeaa, kirkasta ja vahvaa. Moni muukin tekee samannäköistä olutta, ja jopa suunnilleen samoilla tunnusluvuilla. Maultaan Salvator on kuitenkin aika omanlaisensa. Missään nimessä olut ei ole pehmeä kuten tummemmat Doppelbockit eikä oikeastaan raikaskaan kuten jotkut vaaleat Bockit. Maussa on sen sijaan aika karkeaa luonnetta joka vaatii muutaman kulauksen ennen kuin siihen tottuu. Alkoholi on hyvin piilossa koko ajan, vaikka sitä on jopa 7.9%.
Historiaa ja faktoja lainattu
täältä. Kannattaa lukea jos Salvatorin historia kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti