steinie² - das geniale bier
Steinie² on ilmeisesti Ulmilaisen Finkbeiner- juomakauppaketjun oma merkki. Tai ainakin sieltä sen ostin ja kotisivuillakin linkit välillä osoittavat tuonne Finkbeinerin puolelle.
Ulmihan on Einsteinin, siis Albert Einsteinin, syntymäkaupunki ja tätä siellä sun täällä kyllä osataan käyttää hyödyksi. Markkinavoimat jyräävät. Einstein itse oli lähinnä maailmankansalainen ja liian suuri henkilö yhdelle kaupungille omittavaksi, oli tämä sitten kuinka suuri tai pieni tahansa. Einsteinin kotikaupungit ympäri maailmaa kyllä yleensä ilmoittavat jos Albert jossain elämänsä vaiheessa kaupungissa vaikutti. Ulmissa Einstein asui alle vuoden ikäiseksi, jonka jälkeen perhe muutti Müncheniin. Pienestä oli siis kiinni ettei tätäkään olutta olisi päässyt kokeilemaan.
Saksalaiset juomamarketit ovat hieno keksintö. Näitä on sijainniltaan oikeastaan kolmenlaisia: Ruokakauppojen yhteydessä olevat erilliset kaupat, kokonaan juomiin keskittyvät liikkeet ja huoltoasemien yhteydessä olevat. Valikoimat ovat kaikissa samat, eli pääasiassa koreittain myytävää tavaraa: kivennäisvettä(jota täällä muuten rahdataan koteihin ja työpaikoille korikaupalla), limsoja, mehuja ja olutta. Lisäksi toki yleensä on rajattu(sellainen maaseutualkoa vähän laajempi) valikoima viinejä ja tärkeimpiä tisleitä. Hinnat ovat halpoja ja tuotteet yleensä hyviä.
Toisin kuin suomessa, jossa edes olutta ei voi myydä ilman että valikoimassa on myös "elintarvikkeita" on Saksassa suorastaan suotavaa ettei elintarvikkeita samassa liikkeesä myydä. Sillä huoltoasemien yhteydessä olevat juomakaupat voivat olla huomattavan vapaammin auki kuin elintarvikeliikkeet, esimerkiksi sunnuntaisin ja pyhäpäivinä.
Tuohon huoltoasemakonseptiin en ole oikein päässyt vielä sisälle. Koska polttoainekin maksetaan sisälle samalle kassalle, on tietysti loogillista ensin täyttää auton tankki ja sitten hakea takakonttiin täytettä. Tätä toimenpidettä ei ilmeisesti ole tarkoitus jäädä vatuloimaan liiaksi, sillä auton odottaessa pumpulla taakse kerääntyy äkkiä jonoa. Ja se jono myös turhautuu turhan nopeasti sillä välin kun viaton asiakas vain pohtii ottaisiko koko korin Hellesiä vai vain puolet.
Olut on tämän rupeaman Bockeista vaaleammasta päästä, täysin kirkas ja hyvin vaahtoava. Tuoksussa on voimakkasti makeaa mallasta, mutta myös alkoholia. Makukin on vähän viinainen mutta samalla mukavan tukeva. Humalointi yllättävän tukeva. Näitä vaaleita Bockeja jokusen maistaneena ja nyt myös pari itse panneena sitä välillä miettii mikseivät suomalaiset vahvat lagerit voisi olla juuri tällaisia. Ei liian erikoisia, juotavia mutta kuitenkin jonkinlaisen sielun omaavia rehtejä oluita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti