Kelheimiläispanimon vehnäbock on melkoinen uranuurtaja ja jo tuore klassikko. Vuodesta 2008 pantu olut on varsin tuore tapaus saksalaisella olutkartalla jossa panimoiden ja usein oluidenkin historia lasketaan tyypillisesti sadoissa vuosissa. Toki tälläkin panimolla on historiaa jo 1800-luvulta saakka, mikä tosin on Baijerilaiseksi panimoksi melko vähän, mutta silti tämä TAP5 on jo kerännyt melkoisen maineen.
Tämän oluen merkitys on moniulotteinen, voisi varmaan sanoa että TAP5:n myötä saksalaisille esiteltiin hyvin amerikkalaistyylinen humalan käyttö. Vaikka humalalajikket ovat kotimaisia, ei tämä ole mitenkään tyypillinen saksalainen vahva vehnä. Kuivahumalointi ei nimittäin ole mitenkään tyypillistä täälläpäin, ainakaan tässä mitassa. Lisäksi Weizenbock tyylinä on hyvin hiivavetoinen ja on ollut hyvin ennakkoluulotonta yhdistää reipas aromihumalointi juuri tähän tyyliin.
Muuttaessamme Saksaan kuusi vuotta sitten valtavirrasta poikkeavia(lue: "craft") oluita ei ollut missään. Edelleenkään 120 tuhannen asukkaan Ulmin kaupungin alueelta ei oikeastaan löydy ravintolaa joka tarjoilisi monipuolisesti eri oluttyylejä eri maista. Siis edes sellaista suomalaisen korttelipubin valikoimaa ei vain ole missään. Toki löytyy panimoravintoloita joidenka valikoimiin on viime aikoina tullut myös muutama amerikkalaistyylinen olut, mutta nämäkin ovat käytännössä aina panimon omia tuotoksia. Parin viime vuoden aikana marketteihin on kuitenkin ilmestynyt perusvalikoiman koririvistöjen läheisyyteen pieniä hyllyjä joissa on näkynyt jopa tuontioluita. Pari belgialaista ja jopa ruotsalaisen oluen olen löytänyt. Paikalliset oluet ovat yleensä hyviä ja laadukkaita ja johtuen menekistä myös edullisia. Lisäksi autolla pääsee täältä n. 6 tunnissa muun muassa Italiaan, Itävaltaan, Sveitsiin, Ranskaan, Tsekkiin, Belgiaan ja Puolaan, joten kun matkailua tulee harjoitettua karttuu myös kiliseviä matkamuistoja yleensä ihan mukavasti ja erikoisuuksien(tai ihan vaan peruslaadukkaiden Belgien) tarve tulee tyydytettyä lähes itsestään.
Tästä oluestä, johon ihastuin ensimaistamalla, yritin tehdä jopa kloonin, mutta ihan nappiin se ei mennyt. Toki olisi pitänyt ehkä pitää maltti sillä kyseesä taisi olla toinen täysmallasolut. Ja keittomäskäyksellä tehdyssä nestehiivalla käytetyssä vahvassa vehnäoluessa on monta paikkaa mennä pieleen. Lisäksi pano tapahtui keskellä kuuminta kesää ja olut jäi kahden päivän jälkeen viikoiksi omilleen kuumaan asuntoon. -Tähän nähden lopputulos oli yllättävän hyvä. Ja yllättävän hyvin tuo on kestänyt myös aikaa, nyt yli 2-vuotias olut tuli heti mieleen kun pitkästä aikaa korkkasin ja maistoin tämän TAP5:n. Heti kun tulee tilaus vahvalle vehnälle teen tämän kyllä uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti