Schorschbrau tekee nimellä Schorschbock oluita, joidenka vahvuus vaihtelee kolmestatoista aina viiteenkymmeneen seitsemään (57), joka on ilmeisesti tämänhetkinen maailmanennätys. Kaikki nämä oluet ovat luonnollisesti jäätislattuja ja kantaolut on oletettavasti sama tumma Bock. Huomattavaa on että panimo ei tee muita oluita vaan on täysin keskittynyt näihin erityisvahvoihin.
Joitain vuosia takaperin Skotlannin Brewdogilla ja Baijerin Schorschbraulla oli viihdyttävää kisailua, sillä kumpikin panimo piti vuorollaan hallussa maailman vahmimman oluen valmistajan titteliä. Kisaan lähdettiin tosissaan sieltä 30% kieppeiltä ja tätä nykyä Brewdogin vahvin olut on End of the World 55% vahvuudellaan johon Baijerissa vastattiin 57% vahvuisella Bockilla.
Menetelmässä ei sinällään ole mitään vikaa mutta äärimmäisyyksiin vietynä oluet ovat melkoisia mallasliköörejä, sillä sokerit ja alkoholi pysyvät veden jäädessä. Brewdogin supervahvaa Sink the Bismark! "IPAA" olen maistanut ja melkoista tiivistettä se oli. Vaikea tosin verrata "normaaliin" olueen, kyseessä on kuitenkin niin eri tuote.
Tämä 13% on jo todella makea, ja hieman alkoholinen. Panimon suositus on nauttia tämä jääkylmänä joka hieman auttaa makeuden hallinnassa. Toki myös muut maut ja aromit jäävät helposti taka-alalle, mutta tässä oluen lämmetessä se varmasti avautuu monellakin tasolla. Pelkään kyllä alkoholin nousevan turhan dominoivaksi, toisin kun eilisen Aventinuksen kohdalla, joka piti hyvin tasapainonsa loppuun asti.
13 % tietysti tuntuu muutenkin kun maussa. Posket näin jouluaaton tunnelmaan sopivasti punottavat ja tietysti ajatus mukavasti lähtee kulkemaan. Tämä kun on olutta, niin tätä on muuten vaikea juoda kuten viiniä sivistyneesti siemaillen. Olutta otetaan kulaus ja sen jälkeen toinen kunnes tuoppi on tyhjä. Sitten mietitään otetaanko toinen. 13% oluella harvemmin tulee montaa juotua putkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti